Rakastin pienenä satuja. 5-vuotiaana lumouduin satukirjan viivapiirroksista niin, että tietoisesti päätin isona ruveta taiteilijaksi.
Tarinoista eniten rakastin taikuutta.
Kuvataiteessa voin yhdistää ”taikuuden” kädentaitoon: Väreistä ja pintamateriaaleista voin luoda uusia maailmoja ja tarinoita, avata ihmeitä näkyviksi. Aiheeni syntyvät tunnetilasta, joka koskettaa; kauneudesta joka läikähdyttää sielua tai uniseikkailujen oivalluksista, jotka nivon arjen mysteereihin. Innostuessani aiheesta ja kun tahdon manifestoida sen näkyväksi, unohdan taiteen valtavirrat ja annan teoksistani tulla sellaisia kuin ne itse haluavat.
Tarinat ja tarinallisuus ovat olleet työskentelyssäni mukana aina. Tarinat teosteni sisällä lomittuvat ja nivoutuvat, rytmittyvät toisiinsa. Teoksissani on useita ulottuvuuksia ja yhdistelen vuosien takaisia muistiinpanoja uusiin. Olen ”tutkimusmatkailija” ajassa, seikkaileva esteetikko. Henkilökohtaiset tragediat ovat muovanneet minusta ”taistelijan” kauneuden ja ihanuuden puolesta. Pyrin vahvasti elämänmyönteisyyteen ja tietoisesti tunnelman kohottamiseen.
En tiedä, valitsiko metalligrafiikka tekniikkana minut vai minä tekniikan, se tuntui heti omalta. Etsauksen piirrostyö vaatii suunnitelmallisuutta, kärsivällisyyttä, työvedoksia, värikokeiluja ja kuitenkin kuparilevyjen syövytys on lähestulkoon maaginen tapahtuma yllätyksineen.
Uuden taideteoksen synnyttyä onnistuneesti, saatan liikuttua itsekin.
