On pyydetty kertomaan Salon taidemuseossa olleista teoksista, vaikka en sitä mielelläni tekisi, sillä kerron tarinoita kuvien kautta. Tiedän kuitenkin, että ihmisistä on mukava kuulla taustoja taideteoksille.
Aloitetaan Portti-teoksista eli tässä on kuten varmaan huomaat 4-vuodenaikaa: kevät – kesä – syksy – talvi.
Mutta nämä voivat olla myös mielentiloja tai elämänvaiheita tai mitä tahansa. Vaikka teossarjan teemana on ”Paratiisin portti”, niin mikä on kenenkin paratiisi?
Näin nuorena aikuisena aika voimakkaan unen mikä liittyi erinäisiin elämän pohdintoihin ja tavallaan valintoihin. Unessa ilmestyi tuttu hahmo, joka oli kuin opas tai guru, kuitenkin jonkunlainen opettajahahmo kysymään, että menetkö tästä portista vai et?
Oli siis tehtävä päätös lähteä uudelle, toisenlaiselle tielle ja ja se oli jotenkin semmoinen aika vaikuttava kokemus ja tavallaan myös myös elämänkatsomusta ohjaava. Ajatuksen teema toisintuu sitten näissä grafiikan versioissa, vaikka ne näyttävät tavallisilta porteilta, niin nämä ovat myös portti määrättyyn mielentilaan tai päätökseen tai siirtymä ajatuksesta konkretiaan.
Sama porttiteema toistuu myös teoksissa nimeltään ”Päätöksien kartta” ja ”Muistojen kartastossa”, joissa löytyy myös portti, josta lähdetään uudelle tielle: löydetään asioita, käydään menneisyydessä, tutkitaan valintoja sekä vaihtoehtoja, ehkä kuljetaankin toista tietä, joudutaan ehkä labyrinttiin ja taas pohditaan elämän vaihtoehtoja ja valintoja.
Näyttelyssä oli myös kolme teosta teemasta: ”muistiinmerkintöjä matkoiltani”.
Vaikka ”kartat” näyttävät eri tyyppisiltä kuin porttityöt nämä liittyvätkin toisiinsa, vaikka näyttelyssä olivatkin vastakkaisilla seinillä.
”On ihanaa olla vapaa ja itsenäinen” teoksessa hieno ruhtinatar on vapaa päättämään omista asioistaan naisena ja voi vaikka heittää kuperkeikkaa Venetsiassa jos huvittaa eli voi sitten tehdä omia päätöksiään oman elämänsä suhteen:
”Ilon ja voiman runous” -teoksessa positiivinen elämän asenne tuo elämän taistelutantereelle keveyttä ja iloa tähän pohjoismaiseen harmaaseen angstiin:
”Vuosien virrassa ystävyys on aina juhlaa”
Kaksi leidiä kaffettelee pöydän äärellä joka oikeastaan onkin kukkaruukku josta kasvaa kaupunki. Tämä symbolisoi näiden ystävättärien välistä kommunikaatiota kuinka heillä on monipuoliset ja ihanat keskustelut, sillä aina kun he tapaavat kaikki on niin helppoa ja mukavaa, aivan kuin kommunikointi synnyttäisi mahtavien juhlien maailman ja ilotulitukset poksuilevat:
